20.10.2022

Kolumnisti Tuomas Kyrö: Voisiko Suomen tie olla Ukrainan tie?

Tuomas Kyrö istuu ratikassa

Motiivin kolumnisti Tuomas Kyrö seurasi maailmanmenoa sotaakäyvässä Ukrainassa: ilmahälytyksiä, tuhottuja venäläistankkeja mutta myös tavallista arkea. Eräs kohtaaminen juna-asemalla sai Kyrön miettimään, millainen on Ukrainan tulevaisuus, kun aseet joskus vaikenevat.

Ruokalähetit suhaavat sähköskuuteilla kuin missä tahansa suurkaupungissa. Kaupat ovat auki, torilla myydään matkamuistoja. Perheet ovat liikkeellä, vanhemmat, lapset, isovanhemmat. Sähköä on saatavilla, nettiyhteydet toimivat. Istun Kiovan pääkadun varrella ravintolassa syömässä munakasta. Itsenäisyyspäivä lähestyy.

Ilmahälytys käynnistyy. Matala, vouvaava ääni kertoo, että 500 kilometrin säteellä liikkuu venäläisten ohjus. Laukaisu on tapahtunut kenties pohjoisesta, kenties Mustaltamereltä. Katson viereeni. Kukaan ei reagoi hälytykseen. Vaikka mieli tekisi, en syöksy pöydän alle.

Kohteliaan hymyn läpi tunsin uhan, pelon ja surun.

Kadulle on tuotu tuhottuja venäläisten tankkeja nostamaan ukrainalaisten moraalia. Lapset kiipeilevät tankkien päälle leikkimään. Kenties heidän isänsä ovat olleet tuhoamassa niitä, kenties niistä on ammuttu heidän isiään. Varmasti niiden sisään on palanut vihollisia.

Lue lisää: Kolumnisti Tuomas Kyrö: Ukrainan sota pakottaa kysymään, mitä minä olen valmis puolustamaan

Kynä on hyvä ase

Kun Venäjä hyökkäsi, valpastuin. Heitin pois postmodernin suhteellistamisen ja valitsin puolen. Lahjoitin rahaa, seurasin tauotta uutisvirtaa, laitoin romaanin kirjoittamisen tauolle. Mietin vakavissani, lähdenkö sinne jonnekin, kunnes katsoin peiliin. Ei näillä taidoilla, ei tässä iässä.

Käskin itseäni rauhoittumaan. Ainoa asia, minkä osaan ja missä olen hyödyllinen, on kirjoittaminen. Kynä on hyvä ase.

Sotaa käyvässä maassa intoiluni haihtui. Tilalle astui ihmisten todellisuus siinä hetkessä. Hyvä ja paha ovat läsnä kokemuspiirissä, niistä ei tarvitse puhua tai saarnata. Kohteliaan hymyn ja arkisen puheen läpi tunsi uhan, pelon ja surun. Ihmiset olivat menettäneet läheisiään, he olivat lähdössä rintamalle, sukulaiset olivat miehitetyillä alueilla tai pakolaisina ympäri Eurooppaa. Pelissä oli koko elämä ja kansakunnan olemassaolo.

Vaikeat ajat yhdistävät kansan

Uutisvirrasta näkemäni menetti merkityksensä. Tv-ruudulla rintamalinja pitää sisällään kymmeniätuhansia inhimillisiä kohtaloita. Analyysi tarvitaan, mutta se on aina arvelua, höpinää. Pyrkimystä nähdä sodan sumun sisuksiin.

Hyvä ja paha ovat vastakkain, ja hyvän on voitettava.

Kotirintamalla ei ole loogista rintamalinjaa. Ei siitä ole tietoa myöskään juoksuhaudassa kolmatta päivää valvovalle sotilaalle.

Puhuin juna-asemalla miehen kanssa, joka oli nähnyt neuvostoajat. Hän sanoi, että Ukraina on nuori, pinta-alaltaan suuri ja historialtaan monimutkainen valtio, jonka armeija on kahdeksan vuotta vanha. Se on syntynyt ja luotu pakon edessä maan itäosien taisteluissa.

Vaikeat ajat ja yksi vihollinen ovat yhdistäneet kansan. Hyvä ja paha ovat vastakkain, ja hyvän on voitettava. Mies tunsi Suomen historian viime sotien ajalta tähän päivään. Ehkä tästä kaikesta voisi syntyä jotain sellaista, mikä käynnistyi Suomessa sen jälkeen, kun aseet olivat vaienneet. Hyvinvointivaltio, demokratia, kansalaisyhteiskunta. Tunne, että olemme kaikki rakentamassa yhteistä asiaa ja jokaisella äänellä on väliä.

Tuomas Kyrö on palkittu kirjailija, kolumnisti, käsikirjoittaja ja tv-panelisti. Hänet tunnetaan erityisesti luomastaan hahmosta Mielensäpahoittaja.